Valolaiset Valofestivaaleilla
Lux Helsinki valofestivaaleila Radio Valon toimittajat Inka ja Rudolf tutustuivat Valograffitien tekoon. Ja miten muuten meni päivä talvisella tutustumiskierroksella valotaiteen teoksiin?
Oli torstai. Se olisi käytännössä voinut olla kuin mikä tahansa torstai. Ehkä ruuaksi jotain tosi tylsää ja tuiki tavallista: hernekeittoa ja pannukakkua. Hilloa unohtamatta. Mutta kuten jo sanoin vai sanoinko? Se ei ollut mikä tahansa torstai. EI todellakaan.
Vielä matkalla yhden bussin, yhden metron ja yhden ratikan kautta en olisi osannut arvata puoliakaan, mitä tulevaa olisi luvassa. Toisin sanoen olin paha-aavistamattoman tietämätön siitä, mitä tulisin pian kokemaan.
Pikkuhiljaa kuitenkin aloin niin fyysisesti (kiitos pakkanen) kuin henkisesti heräillä, mutta siltikään en voinut tietää vielä mitään, mitä niiden ovien takana on.
Fiilis olisi ollut hyvinkin verrattavissa siihen, kun pienenä jossain kerhossa tai koulussa oli se päivä kun, lapset saisivat vielä ennen kotiinlähtöä vipeltää halloweenrata läpi.
Loikittuamme tiemme Annankadun kaiteiden yli ja hetken töllisteltyämme sisäpihalla näkyvien talojen muotoiluja.
Päästyäni ovesta sisään ensimmäinen ajatus, joka välittyi, että olenko tullut jonkinlaiseen vanhantyyliseen kirjastoon.
Saavuimme toiseen kerrokseen, jossa Tekla Inari otti meidät lämpimästi vastaan. Pääsimmekin heti kokeilemaan valograffitien tekemistä, josta saimme myös todisteet, joita voimme näyttää ollessamme tarpeeksi fossiiloituneita, että hei tälläistä tuli silloin nuorena kokeiltua.
Valograffitin idea ja toteutustapa olikin loppupelissä suhteellisen simppeli. Tuli siinä itsekin ääneen pohdittua, että eihän tähän tarvita kuin pimennetty huone, kamera jalustalla ja pari kappaletta hätälamppuja, joihin voi kääriä erivärisiä muovikalvoja.
Saatuamme kolme mageeta otosta, haastattelimme Teklaa valograffitteihn liittyen.
Valograffitti-juttu, kuuntele tästä!
Otimme kuvia hämärähköstä kerroksesta, jossa oli paljon kaiken näköistä silmiin tarttuvaa ja huomiota herättävää. Ja olihan se jo sinänsä paljon jännittävämpää ottaa kuvia sisällä, kun ulkona oli jo siihen aikaan hämärää ja ei sisälläkään paljon valoja ollut. Siinähän se idea kai onkin valokarnevaalissa. Saadaan arkisen näköinen katukuva -ja valaistus heräämään eloon ja tuntumaan huomattavasti jännittävämmältä ja huomiota herättävän seisauttavalta. Saadaan ihmiset asettumaan aloilleen ja myös tutkimaan kaikkea valokarnevaalin tuomaa väri ja valoloistoa.
Tutkimisesta puheen ollen... tätä kolmikkomme juuri teki. Näimme ja koimme valograffin teon, raivasimme tiemme kuvitteellisten palmunlehtien ja liaanien läpi valoviidakon, katselimme valojen heijastumista Annantalon seiniä vasten ja jäädytimme sormemme Vanha Kirkkopuiston ihmeellisyyksiä kuvatessa, näimme jopa lentävän lehmän, nyt varmaan tokaisette:"Heh heh. Ei lentäviä lehmiä ole olemassakaan." Vastaan:"Mutta nyt on. Käykää katsomassa. Suosittelen lämpimästi ja tällä kertaa kun sanon jokaiselle... tarkoitan myös sitä. Itsekin näin paikan päällä ollessani vanhempia ihmisiä ja isiä ja äitejä vauvoineen.
Tämä jos, mikä todistaa, että tapahtuma sopii ja kiinnostaa kaikenikäisiä ja mikä tärkeintä... jokainen löytää varmasti mielenkiintoista ihmeteltävää, kuvattavaa tai vaikka kosketeltavaa. Jos päätät jättää tämän väliin, niin luultavasti missaat melkoisen luxus-tarjouksen, sillä tämän lähemmäksi kaupunkielämystä et pääse.
-Rudi
Tänään oli tosi kivaa pientä tekemistä Annankadulla Tytin ja Rudin kanssa viihdyin, sain leikkiä valoilla ja oli tosi ihana päivä tänään. Huomennakin tulee hyvä päivä Radio Helsingissä. Luulen että huomenna on paras päivä.
-Inka
